AKI CEDERBERG

Aki Cederberg on Helsinkiläinen kirjailija, muusikko ja elokuvantekijä. Cederbergin suvussa on merimiehiä, pappeja ja lääkäreitä, mistä ehkä juontuu hänen vaellusviettinsä ja monet hänen mielenkiinnon kohteistaan, joiden jäljillä hän on matkustanut laajasti. Cederberg on kirjoittanut kirjan Pyhiinvaellus: Matkalla Intiassa ja Nepalissa (Salakirjat 2013) ja hänen kirjoituksiaan on julkaistu mm. The Fenris Wolf kirja-antologioissa, sekä muissa julkaisuissa ja lehdissä. Hän on ollut osana yhtyeitä joiden kanssa hän on julkaissut levyjä, järjestänyt näyttelyitä ja esiintynyt eri maissa. Hänen osana Halo Manash yhtyettä tekemänsä elokuva Taiwaskivi on julkaistu DVD-kokoelmalla "Back to Human Nature" Njuta Films toimesta. Cederberg on myös osa Radio Wyrd podcastia. Cederbergillä on kulttuurialan tutkinto ja hän työskentelee kirjoittamisen ja elokuvatuotannon parissa. Hän asuu Helsingissä ja harrastaa nyrkkeilyä. 

Tämä sivusto kokoaa yhteen Cederbergin kirjoitukset, matkat sekä meneillään olevat työt.

Aki Cederberg is a writer, musician and filmmaker from Helsinki, Finland. Coming from a hereditary line of seamen, priests and doctors, his disposition and many of his interests and passions can perhaps be derived from these ancestral streaks. Relating to his engagement with various esoteric traditions and realms of knowledge and culture of which he has sought first-hand experience, as well as his interest in sites of mythological or historical significance both ancient and modern, he has travelled extensively. Cederberg has written a book published in finnish language titled Pyhiinvaellus ("Pilgrimage", Salakirjat 2013), as well as contributed to The Fenris Wolf book anthologies and several other publications. He has been part of several musical groups, with whom he has released albums and films, as well as conducted exhibitions and tours both in his homeland and abroad. The film Taiwaskivi, made as part of Halo Manash, was released on the DVD-collection ”Back to Human Nature!” (Njuta Films). Cederberg is also a part of the Radio Wyrd  podcast. He has a Bachelor of Culture and Arts (directing and scriptwriting) and currently works in writing and film production. He lives in Helsinki, and enjoys boxing.

This website functions as a resource on his writings, travels and current works.

 

HAASTATTELUJA

lataus.png

 "KOSKETUSETÄISYYDELLE TOTUUDEN KANSSA" Artikkeli Sielunpeili 7/2015 lehdestä - klikkaa tästä linkkiä avataksesi PDF-versio. 

 

lataus (1).png

Tero Säilän tekemä haastattelu Ääretön-lehdessä. Artikkelin voi lukea suoraan tästä tai lehden sivuilta www.issuu.com/rajatieto


UUSI TAPA KATSOA MAAILMAA
ANANDA 2/2013

Shivratri, Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy  Prasad.fi

Shivratri, Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy Prasad.fi

Aki Cederberg katsoo Intian pelättyjen naga-babojen traditiota suomalaisin silmin ja raottaa verhoja länsimaalaisilta useimmiten suljettuun perinteisen joogan maailmaan.

Teksti: Matti Rautaniemi

Kuvat: Justine Murphy photicphotographic.com / prasad.fi 

Aki Cederberg (s. 1978) on helsinkiläinen kirjailija, joka työskentelee elokuva-alalla. Hän on myös julkaissut musiikkia ja esiintynyt Halo Manash- ja Tuhkankantajat-yhtyeiden kanssa. Viime aikoina musiikki on kuitenkin saanut väistyä kirjoittamisen tieltä. Aikaa vie myös Radio Wyrd -podcast, jonka tekijöihin hän kuuluu.

Tämän vuoden maaliskuussa Salakirjat-kustantamo julkaisi Akin kirjan Pyhiinvaellus – Matkalla Intiassa ja Nepalissa, jossa hän kertoo kohtaamisestaan esoteerisen hindulaisuuden kanssa. Kirjoittamisen oli paitsi henkilökohtainen mieltymys matkakirjallisuuteen, myös kasvava tunne siitä, että matkoilla koetut asiat kannattaisi jakaa suuremman yleisön kanssa.

-Halusin kirjoittaa omalla äänelläni, joka ehkä poikkeaa tyypillisestä idänkävijästä. Alkoi pikku hiljaa tuntua, että minulla saattaisi olla jotain annettavaa ihmisille, joita kiinnostaa sellainen matkailu, johon liittyy jokin syvempi tarkoitus. Että ei pelkästään pidetä hauskaa ja katsella paikkoja, vaan yritetään löytää jotain, vaikkei tiedettäisikään ihan tarkkaan mitä.

KAIPUU ALKULÄHTEILLE

Pyhiinvaellus on kertomus henkisestä etsinnästä ja samalla johdatus hindulaisuuden ja joogatradition länsimaissa vähemmän tunnettuihin puoliin. Aki kertoo hindulaisuuden kiinnostaneen häntä niin kauan kuin hän muistaa.

-Mielestäni hindulaisuudessa on jotain, mikä on länsimailta lähes täysin kadonnut ja se on aina kiinnostanut minua. Näin siinä katkeamattoman elävän pakanallisen perinteen. Taustalla on myös laajempi kiinnostukseni uskontoon, henkisyyteen, magiaan, hermetiikkaan ja alkemiaan. Ne ovat minulle läheisiä asioita, jota olen tutkinut ja harjoittanut pitkään, ja niiden kautta syntyi myös yhteys perinteiseen joogaan.

Suomessa opetettu jooga ei kuitenkaan vetänyt Akia puoleensa.

-Ihmisillä on eri tarpeita. Teitä on monia ja sellaiselle luonteelle kuin minulla, siinä vaiheessa kun olin nuori, länsimainen jooga ei tarjonnut sitä mitä etsin.

Niinpä Aki lähti Intiaan. Pintaa syvemmän kosketuksen saaminen hindulaisuuteen osoittautui kuitenkin vaikeaksi tehtäväksi. Ensimmäisen matkan jälkeen odottamattomattomat sattumukset puuttuivat peliin.

-Sanotaan että opettaja ilmestyy kun oppilas on valmis. Usein jokin tragedia johtaa meidät olennaisten asioiden äärelle. Olin palannut matkoiltani ja Suomessa minulta katkesi jalka. Samaan aikaan täytin 30 ja olin alamaissa. Tunsin itseni kehoni vangiksi, pieneksi ja rajoittuneeksi. Otin esiin Intiasta hankkimani rudraksha-malan harjoittaakseni japa-meditaatiota. Huomasin, että se oli kuivunut, joten päätin ostaa siihen santelipuuöljyä. Päädyin kauppaan, jossa näin Rampurin kuvan erään lehden kannessa. Luin artikkelin ja kiinnostuin Rampurista. Etsin hänen osoitteensa ja kirjoitin hänelle. Olin samalla suunnitellut matkaa Goalle, ja kuinka ollakkaan, Rampuri sattui asumaan siellä silloin ja kutsui minut luokseen käymään.

-Rudraksha-mala on Shivan oppilaan merkki. Tarinan mukaan Rudraksha on Shivan lahja ihmiskunnalle joka vaeltaa tietämättömyydessä, tyhmyydessä ja kärsimyksessä. Myötätunnoton Shiva liikuttui ihmiskunnan tilasta, ja vuodatti kyyneileitä ja niistä kasvoi rudrakshapuu. Puun siemenet merkitsevät potentiaalisesti kasvavan tietoisuuden ydintä. Oli jotenkin sopivaa että tässä kävi näin.

 

AVAIN JA INITIAATIO

Parantuessaan Aki matkusti Goalle, jossa hän tapasi Rampurin ensimmäisen kerran.

-Ensin tietenkin tutustuin häneen ja haastattelin häntä paljon, kävimme pitkiä keskusteluita. Olin hyvin skeptinen. En ole luonteeltani sellainen, että hyväksyisin jonkun auktoriteetikseni helposti. Monille on vapauttavaa, että opettajalla on kaikki vastaukset, eikä itse tarvitse ottaa vastuuta mistään. Naga-baba-perinteessä vastuuta ei kuitenkaan voi lakaista kenellekään muulle.

Aki vakuuttui kohtaamisesta siinä määrin, että hän vastaanotti ajan myötä Rampurilta initiaation naga-babojen perinteeseen. Sitä edelsi kuitenkin syvyentyminen perinteisen tiedon maailmaan.

-Saamani initiaatio oli lähinnä lahja ja talismaani. Initiaatio merkitsee vain alkua. Se on bindu, piste ja yhtymäkohta oppilaan ja tradition välillä. Se, miten pitkälle sitä vien on itsestäni kiinni. Kumbh Melassa ymmärsin seisovani rajalla kahden maailman välissä. Jos haluaisin ottaa ratkaisevan askeleen ja tulla babaksi, se olisi nyt mahdollista. Se ei kuitenkaan tuntunut ovelta, jonka läpi minun pitäisi kulkea. Lähinnä naga-babojen traditio on minulle ”peili”, jonka kautta voi oppia katsomaan asioita uudella tavalla.

-Täydeksi naga-babaksi tuleminen edellyttää niinsanottua Panch Guru (eli viiden gurun) initiaatiota. Itse olen saanut yhden gurun initiaation, mikä tarkottaa että minulla on pysyvä side Juna Akharan nagojen ”perheeseen”. En ole täysi vieras, kun menen heidän luokseen. Yritän hyödyntää oppimiani asioita jokapäiväisessä elämässäni täällä.

YHTEYDEN ETSIMINEN

Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy /  Prasad.fi

Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy / Prasad.fi

Initiaatiossa Aki Cederberg sai Rampurilta nimen Adinath Puri sekä mantran, joka loi katkeamattoman siteen heidän välilleen. Rampurin tärkein opetus oli kuitenkin uusi tapa katsoa maailmaa.

-Se liittyy siihen, miten luetaan todellisuutta: luonnon merkkejä ja maailman kirjaa. Ajatus on se, että ei projisoida ideoita, symboleita asioihin, vaan annetaan asioiden itsensä puhua. Esimerkiksi katsoessa jotain kasvia on mahdollista lukea jotain sen kasvin ominaisuuksista vain katsomalla ja huomioimalla. Ideoiden sijaan etsitään merkkejä, jotka näyttävät, mikä jokin asia oikeastaan on.

Menetelmät, joilla naga-babat etsivät yhteyttä todellisuuteen ideoiden takana, tuo länsimaalaiselle mieleen enemmänkin magian kuin sen, mitä täällä on totuttu kutsumaan joogaksi.

-Rituaalit ovat osa elämääni ja tulevat aina olemaan. Jooga tarkoittaa invokaatiota, jonkin kutsumista. Se on yhdistymistä pyhään maailmaan, tai miksi sitä haluaakaan kutsua – korkeampi tietoisuus, pyhä, jumalat – nimityksiin ei kannata kiintyä liikaa, koska ne ovat vain yrityksiä kuvata jotain. Länsimaissa me olemme tottuneet, että asioilla on yksi merkitys. Ei kuitenkaan ole vain yhtä tapaa ymmärtää näitä asioita.

Toisaalta traditio ei kuitenkaan anna valmiita vastauksia eikä kaikkea tarvitse omaksua sellaisenaan.

-En tiedä onko edes olemassa valmiita systeemeitä, joita voisi omaksua sellaisenaan. Tai onko se ainakaan paras vaihtoehto. Yritän lähestyä asiaa niin, että se mitä harjoitan, on orgaanisesti osa sitä mitä itse olen.

 

TAPPELEMALLA VAPAUTEEN

Henkisen yhteyden etsiminen ei myöskään rajoitu Akilla pelkästään perinteisesti joogisiksi ymmärrettyihin harjoitteisiin. Syvä rauha ja yhteys puhtaaseen olemiseen voi löytyä jopa nyrkkeilykehästä.

-Olen nyrkkeillyt vajaat pari vuotta. Siinä on minulle jotain hyvin "henkistä", vaikka sitä ei yleensä ehkä pidetä sellaisena. Kuitenkin se, mitä asiat ovat ulkoisesti ja mitä ne merkitsevät sisäisesti ovat kaksi eri asiaa. Minulle nyrkkeilyssä on kyse pelon, vaikeuksien ja vastarinnan kohtaamisesta, sekä siitä, että tappioiden jälkeen nousee aina uudestaan jaloilleen. Minulle nyrkkeily on lähellä pyhää kokemusta. Jokaisen kerran jälkeen kun tappelen, tunnen olevani pelastettu.

 

Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy /  Prasad.fi

Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy / Prasad.fi

PARADOKSIN HYVÄKSYMINEN

Aki lähestyy joogatraditiota hyvin persoonallisella tavalla, joka pakenee kategorisointeja.

-En kutsu rituaalejani puja-rituaaleiksi koska en ole hindu. En pidä tärkeänä hindulaisuuden ulkoisten merkkien omaksumista. Myöskään gurun kunnioittaminen ei tarkoita, ettei voisi käyttää päätään, päin vastoin. Se vaatii kurinalaisuutta ja älykkyyttä. Rampuri sanoo usein, että ”en opeta sinulle mitään ideoita, uskomuksia enkä symboleita. Sinun ei tarvitse uskoa mitään.”

-Mielestäni on tylsää, kun joku löytää itselleen gurun ja toteaa, että sen elämä oli siinä, ja jäljelle ei jää muuta kuin se yksi juttu. Ihminen on kuitenkin tosi moniulotteinen ja totuus on tosi monihankainen. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

Toisin kuin monet muut joogit, Aki ei pidä esimerkiksi alkoholia haitallisena harjoitukselleen. Myös naga-babat tekevät joskus perinteisesti ”epäjoogisina” pidettyjä asioita.

-Siellä ei ole mitään sievistelyä. Länsimaissa on tällainen outo pyrkimys puhtauteen. Se on minusta jotenkin tasapainotonta. Kun katsoo joogeja Intiassa, niin eihän niitä kiinnosta sellainen! Kaikki kuuluu Shivalle, päihdyttävien aineiden herralle. Joillekin päihteet sopivat, joillekin eivät. Ei ole yhtäkään asiaa, mikä sopii kaikille.

-Mielestäni paradoksin hyväksyminen elämässä on hyvä juttu. Huomaan aina kaipaavani vastapuolta. Esimerkiksi monien joogaihmisten seurassa toivon usein, että jotain ”rankkaa” tai ”repäisevää” tapahtuisi, joka murtaisi näennäisen harmonian. Sitten taas nyrkkeilijöiden parissa huomaan joskus ajattelevani, että näille tekisi hyvää pieni joogailu. Molemmat puolet ovat kuitenkin osa ihmistä, ja niiden pitääkin olla.

IDEOIDEN TAAKSE

Akin mukaan todellisuus kaikkien henkisten perinteiden takana on yksi ja sama.

-Rampurin mukaan länsimaisen ihmisen tulisi ymmärtää, ettei tarvitse mennä hakemaan pyhää vettä Gangesista, vaan voi etsiä omalla synnyinmaallaan virtaavan pyhän joen. Ei tarvitse lähteä Himalajalle löytääkseen pyhän vuoren, vaan voi mennä Lappiin. Pyhyyden voi löytää omasta maasta ja maailmaan voi luoda elävän suhteen omassa kulttuurissaan.

Sanātana Dharma, eli niinsanottu hindulaisuus heijastaa Akin mukaan ennen kaikkea juuri intialaisille ominaista suhdetta luontoon ja pyhään. Vaikka monet intialaisen perinteen piirteet ovatkin länsimaalaisten tavoittamattomissa, se voi kuitenkin tarjota peilin, joka auttaa näkemään oman kulttuurinsa, elämänsä ja ympäristönsä eri tavalla.

-Metsä ei ole pelkkä kulutushyödyke, eivätkä meret ole pelkkiä kalanlähteitä. Luonto ei ole pelkkää elotonta materiaa, vaan maailma on monin tavoin ihmeellinen ja eloisa paikka. Suhteemme maailmaan määrittää sitä, millainen maailma ympärillämme on ja mielestäni tämä nykyinen ”Nokia-maailma” suorastaan huutaa runollisempaa ymmärrystä olemisesta. Olemme kadottaneet yhteyden johonkin olennaiseen, ihmisinä ja suomalaisina.

Kohtaaminen Rampurin kanssa johdatti Akin takaisin kotimaansa maisemiin. Pyhiinvaelluksen julkaisemisen jälkeen oli aika täydentää kehä. 

-On tärkeää syventää suhdettaan pyhään ja tehdä runollisia tekoja. Kaiken ei tarvitse olla käytännöllistä ja järkevää, vaan teot voivat olla kauniita ja runollisia.  Siksi matkustimme tyttöystäväni kanssa maaliskuussa Intiaan, Khajurahon muinaisille temppeleille. Saavuimme sinne Shivratrin, Shivan ja Parvatin hääyön aikaan. Siellä vein kirjani paikan suurimman Shivalingan luokse. Halusin antaa kirjani takasin sinne mistä se oli tullut.

Shivalingam, Khajuraho. © Justine Murphy /  Prasad.fi

Shivalingam, Khajuraho. © Justine Murphy / Prasad.fi

 

9 KYSYMYSTÄ

Kuka olen Aki Armas Cederberg, Helsingissä syntynyt kirjalija, muusikko ja elokuvantekijä. Esi-isäni olivat merimiehiä, pappeja ja lääkäreitä, ja tunnen että olen perinyt luonteeni ja monet kiinnostuksen kohteeni heiltä, kuten myös vaellusviettini, meren suonissani.

Perheeni on minulle tärkeä. Toisin kuin jotkut joogit, en ikinä voisi katkaista siteitäni heihin. Veri on vettä sakeampaa.

Asun Helsingissä lähellä merta ja metsää.

Mieliruokani Tuoreet kalaruoat, Belgialainen olut sekä Bourbon-viskit.

Lempiasanani vaihtelevat, mutta tällä hetkellä Vrikasana, Halasana ja Shavasana.

Luen parhaillaan montaa kirjaa samanaikaisesti, tällä hetkellä mm. Sam Sheridan The Fighter's Mind, Daniele Bolelli Create Your Own Religion, Jack Donovan The Way of Men, Christian Rätsch & Claudia Müller-Ebeling The Encyclopedia of Aphrodisiacs.

Joogaan mieluiten Jos puhutaan asanoista tai meditaatiosta, niin aamuisin omassa kodissani tai ulkona. Asanoita olen oppinut tyttöystävältäni, joka on joogaopettaja. En käy joogastudioilla.

Tärkein opettajani on perinteisen joogan alueella Juna Akharan Naga baba Shri Mahant Rampuri Ji. Syvemmällä tasolla opettajani on initiaationi antaja ja ensimmäinen joogi, Dattatreya, joka laulaa: "Ei ole sinua, ei minua, ei ylempää olentoa, ei oppilasta, ei opettajaa. Perimmäisen todellisuuden luonne on itsestään selvä ja yksinkertainen. Olen nektarimainen tieto, muuttumaton ilo; olen kaikkialla, kuten avaruus." (Avadhut Gita)

Mikä tekee minut iloiseksi Iloisuuden tunne liittyy minulla usein johonkin suureen, häilyvään päämäärään, joka ei välttämättä suoranaisesti liity iloisuuden tai onnen tavoitteluun itsessään. Uskon että ihmisen tulee elää sankarillisesti. Mutta loppujen lopuksi minut tekee iloiseksi yksinkertaiset asiat. Auringonnousu, ukkosmyrsky ja kaunis musiikki. Samoilu metsässä, istuminen meren äärellä, nyrkkeily. Ruoka ja viini ystävien seurassa, nauraminen ja hyvä seksi.

I have been and still am a seeker, but I have ceased to question stars and books; I have begun to listen to the teaching my blood whispers to me.
H.H.
Olen ollut ja olen edelleen etsijä, mutta olen lakannut kysymästä tähdiltä ja kirjoilta; olen alkanut kuunnella opetusta, jota vereni minulle kuiskii.