Aki Cederberg on Helsinkiläinen kirjailija, muusikko ja elokuvantekijä. Cederbergin suvussa on merimiehiä, pappeja ja lääkäreitä, mistä ehkä juontuu hänen vaellusviettinsä ja monet hänen mielenkiinnon kohteistaan, joiden jäljillä hän on matkustanut laajasti. Cederberg on kirjoittanut kirjan Pyhiinvaellus: Matkalla Intiassa ja Nepalissa (Salakirjat 2013) ja hänen kirjoituksiaan on julkaistu mm. The Fenris Wolf kirja-antologioissa, sekä muissa julkaisuissa ja lehdissä. Hän on ollut osana yhtyeitä joiden kanssa hän on julkaissut levyjä, järjestänyt näyttelyitä ja esiintynyt eri maissa. Hänen osana Halo Manash yhtyettä tekemänsä elokuva Taiwaskivi on julkaistu DVD-kokoelmalla "Back to Human Nature" Njuta Films toimesta. Cederberg on myös osa Radio Wyrd podcastia. Cederbergillä on kulttuurialan tutkinto ja hän työskentelee kirjoittamisen ja elokuvatuotannon parissa. Hän asuu Helsingissä ja harrastaa nyrkkeilyä.
Tämä sivusto kokoaa yhteen Cederbergin kirjoitukset, matkat sekä meneillään olevat työt.
Aki Cederberg is a writer, musician and filmmaker from Helsinki, Finland. Coming from a hereditary line of seamen, priests and doctors, his disposition and many of his interests and passions can perhaps be derived from these ancestral streaks. Relating to his engagement with various esoteric traditions and realms of knowledge and culture of which he has sought first-hand experience, as well as his interest in sites of mythological or historical significance both ancient and modern, he has travelled extensively. Cederberg has written a book published in finnish language titled Pyhiinvaellus ("Pilgrimage", Salakirjat 2013), as well as contributed to The Fenris Wolf book anthologies and several other publications. He has been part of several musical groups, with whom he has released albums and films, as well as conducted exhibitions and tours both in his homeland and abroad. The film Taiwaskivi, made as part of Halo Manash, was released on the DVD-collection ”Back to Human Nature!” (Njuta Films). Cederberg is also a part of the Radio Wyrd podcast. He has a Bachelor of Culture and Arts (directing and scriptwriting) and currently works in writing and film production. He lives in Helsinki, and enjoys boxing.
This website functions as a resource on his writings, travels and current works.
Dokumenttielokuva HIMMLERIN KANTELEENSOITTAJA (Ohjaus & käsikirjoitus: Heikki Huttu-Hiltunen), jossa toimin kertojana sekä päähenkilön hahmona, sai TV ensi-iltansa Yle Tv 1:llä 18.3.2014 klo.21.30. Uusinta lauantaina 22.3.2014 klo 13.30.
Elokuva on nyt nähtävissä Ylen Areenalla 28 päivän ajan - katso tästä.
Elokuvasta on tuore juttu Helsingin Sanomissa.
Yrjö von Grönhagen
Viime viikon perjantaina oli Kalevalan päivä. Muutama kymmenen ihmistä oli kokoontunut Elias Lönnrotin Kalevala-patsaan äärelle Helsingin keskustassa. Tulet roihusivat padoissa Kalevalaseuran edustajien laskiessa patsaan juurelle seppeleen. Kolme muusikkoa soitti muutaman perinteeseen pohjaavan kappaleen. Minun ja kumppanini lisäksi muusikot olivat ainoat nuorempien sukupolvien edustajat; suurin osa paikalla olevasta väestä oli iältään vanhempia. Kansallisteatterin johtaja piti puheen ja totesi että "kansa on ainoastaan yhtä vahva kuin sen kulttuuri".
Paikalla olivat myös samaanit Johannes Setälä ja Susanna Aarnio, Suomalaisen Samanismin Keskuksesta. Setälä ja Aarnio edustavat kalevalaista tietäjäperinnettä, jolla on keskeinen osa suomalaisessa henkisessä kulttuuriperinnössä. Työllään he pyrkivät herättelemään ihmisiä takaisin omien henkisten juuriensa ja perimätietonsa luokse.
Mitä merkitsee suomalainen tai ylipäätänsä mikään paikallinen henkinen kulttuuriperintö nykypäivän globaalissa kulutusyhteiskunnassa? Voiko tuossa yhteiskunnassa olla jokin rooli tietäjällälle, joka on perinteisesti ollut osa elävää paikallista yhteisöä? Onko näille asioille ylipäätänsä mitään paikkaa modernissa maailmassa? Ketä kiinnostaa?
Alla on ote kirjastani Pyhiinvaellus, joka liittyy olennaisesti näihin kysymyksiin. Sanat "joogi" ja "baba" voi helposti korvata sanoilla "tietäjä" tai "samaani".
"Törmäämme jälleen länsimaiden ongelmaan: me löydämme vain harvoin guruja, siis opettajia ja oppaita, jotka säteilisivät arvovaltaa, jonka muinainen ja katkeamaton perinne antaa. Oma perinteemme on katkaistu, ja saamme siihen yhteyden vain ani harvoin, vaikka oppaiksemme tarjoutuisikin hämäräperäisiä persoonia, jotka väittävät tuntevansa modernin tai muinaisen viisauden. Kuulemme usein, että oma henkinen perintömme on merkityksetöntä ja vanhentunutta. Sen tilalle meille tarjotaan uskontoja, ideologioita ja oppeja, joista voimme valita ne, jotka eniten vastaavat omia ihanteitamme ja esteettisiä mieltymyksiämme. Useimmiten nuo opit jäävät pinnallisiksi ajatusrakennelmiksi, joista ihminen ei löydä viitekehystä eikä tarttumapintaa. Päädymme harhailemaan abstraktien ideoiden viidakossa, ajatusten, joita kalpeat intellektuellit ja elottomat tutkijat kehittelevät pimeissä munkinkammioissaan. Ympäröimme itsemme kuivilla akateemisilla tutkimuksilla, höyrähtäneillä new age -kirjasilla ja lukemattomilla, viimeisten trendien mukaisilla itseparannus- ja onnellisuusoppailla. Etsiessämme autenttista ääntä innostumme tästä tai tuosta esoteerisesta koulukunnasta, huudamme pimeyteen ja syöksymme kuiluun, jossa kukaan ei ota meitä vastaan. Kun sitten palaamme näistä alisista maailmoista, meillä ei ole tuliaisinamme tiedon hedelmiä vaan pelkästään sielun arpia ja ylimittaisiksi paisuneita egoja.
Todettakoon vielä kertaalleen, että joogit ja babat ovat eläviä linkkejä muinaisen tiedon ketjussa. He edustavat viisautta, jota ei ole kahlittu kirjoihin tai oppeihin vaan joka on elänyt lukemattomien suiden puheessa ja laulussa aikojen alusta asti. Joogit vartioivat tätä perimätietoa, jota Intiassa kutsutaan Sanātan dharmaksi. Se on perinne, joka perustuu luonnon ja kosmoksen ikuisiin lakeihin. Joogit ovat välikappaleita, joiden kautta magia ilmentyy. He välittävät luonnon siunausta sitä etsiville tuon perimätiedon mukaisesti. Parhaimmillaan joogit antavat ihmisille iloa, menestystä ja viisautta. He ovat myös mestarillisia tarinankertojia, joiden kertomat tarinat elivät myyteissä ja legendoissa jo kauan ennen kuin ne kirjattiin ylös. Nuo tarinat kertovat sankarin tehtävästä, joka on pohjimmiltaan jokaisen ihmisen suuri matka."
Kirjoittanut Johannes Setälän ja Susanna Aarnion seurassa.
Pyhiinvaelluksen voi tilata kustantamolta www.salakirjat.net tai suoraan kirjoittajalta: cederbergaki (at) gmail (dot) com
Suomalaisen Samanismin keskus: www.suomalaisensamanisminkeskus.fi
Dokumenttielokuva HIMMLERIN KANTELEENSOITTAJA (Ohjaus & käsikirjoitus: Heikki Huttu-Hiltunen), jossa toimin kertoja-äänenä sekä päähenkilön hahmona, saa ensi-iltansa DocPointissa 30.1.2014. Elokuva kertoo nuoresta suomalaisopiskelijasta, Yrjö von Grönhagenista, joka lähtee tutkimusmatkalle jalkasin Pariisista Helsinkiin keväällä 1935. Saksassa hän törmää Heinrich Himmleriin ja hänet palkataan Ahnenerben tutkijaksi etsimään arjalaisten juuria Suomen runokarjalasta. Lisätietoja tästä.
Näytökset: (Ensi-ilta) Torstaina 30.1.2014 17:00 @ Maxim / Perjantaina 31.1.2014 14:00 @ Kinopalatsi
Yrjö von Grönhagen (right) in Karelia, 1936, with rune singer Timo Lipitsä, wife and little boy. (Picture: Fritz Bose)
The documentary film INSTRUMENT OF HIMMLER directed and written by Heikki Huttu-Hiltunen, in which I act as narrator and main character, has been chosen to the DocPoint Helsinki Documentary Film Festival. The film is about a young finnish student, Yrjö von Grönhagen, who in the spring of 1935 embarks on a journey by foot from Paris to Finland. In Germany he stumbles into Heinrich Himmler and is enlisted as a researcher for the Ahnenerbe institute, in order to seek out "aryan roots" in the mytho-poetic Karelian landscapes of Finland. For more info, click here.
Premiere: Thu 30.1.2014 17:00 @ Maxim. Additional screening: Fri 31.1.2014 14:00 @ Kinopalatsi.
Pyhiinvaellus: Matkalla Intiassa ja Nepalissa-kirjani on mukana Maaretta Tukiaisen "TOP kotimaiset lifestylekirjat 2013" listalla. Maaretta on Egosta fantasmagoon – Tie karismaattiseen itseesi -kirjan kirjoittaja. Tässä maininta:
”Jos haluaa ymmärtää tarinan, on muututtava osaksi tarinaa.” Muusikko-kirjailijan väkevä matkakertomus, joka sukeltaa ikiaikaisiin rituaaleihin, psykedeelis-maagisiin kokemuksiin sekä ihmismielen syvyyksiin. Erikoisuuksien ystäville. Ei heikkohermoisille.
Mesikämmenen Blogin toimesta järjestetty pienimuotoinen kilpailu, jossa oli mahdollisuus voittaa kappale Pyhiinvaellus-kirjasta on ratkennut. Vaikka moni kommentti oli hauska, kuten “bimbon” toive siitä että “kirjoitan lyhyempiä lauseita kuin Evola”, voittaja on “OHL” joka toivoo lukevansa kirjan matkallaan Aasiaan. Koska pyhiinvaellus edellyttää etenkin konkreettisia tekoja sanojen sijaan, lähtemistä, haluan tukea tällaista matkaa, pyrkimystä ja päämäärää. Kiitokset osaanottajille ja Mesikämmenelle kilpailun järjestämisestä!
Pyhiinvaellus: Matkalla Intiassa ja Nepalissa (Salakirjat kustantamo) on saatavissa hyvin varustetuista kirjakaupoista (kuten Kirjakauppa & galleria Tiedostamo), nettikirjakaupoista, Salakirjat-kustantamolta tai suoraan tämän sivun kautta.
Pyhiinvaellus kirjastani on Mesikämmenen Blogin toimesta järjestetty pienimuotoinen kilpailu, jossa voit voittaa kappaleen kirjasta. Kommentoi vain ohessa linkitettyn postiin, miksi juuri sinun pitäisi saada kirja - paras kommentti voittaa.
RADIO WYRD #7: PYHÄ PAHA KAUKO RÖYHKÄ
KUVAN OTTI: JUSTINE MURPHY / PRASAD.FI / PHOTICPHOTOGRAPHIC.COM
Aurinkoisena aamupäivänä Radio Wyrdin pöydän ääreen istuu mies jolla on maine: yli kolmen vuosikymmenen ajan muusikkona, kirjailijana ja alati ulkupuolisena, ilkikurisena hahmona ihastuttanut ja pahastuttanut Kauko Röyhkä.
Aiheina on okkultismisi ja seksi, mediakohut ja julkisuus, mies ja nainen sekä luominen ja musiikin voima. Muistelemme mm. Röyhkän yksinään Portugalissa viettämäänsä aikaa, toteutumattomia projekteja kuten julkista okkultista seremoniaa ja Aleister Crowleyn elämään pohjautuvaa elokuvaa, sekä pohdimme mikä saa miehen jaksamaan ja innostumaan vuodesta vuoteen.
Lähetys nauhoitettiin Lou Reedin kuolinpäivänä, josta Röyhkäkin on kirjoittanut kirjan, ja on omistettu hänen muistolleen.
Lähetys ja siihen liittyviä kuvia löytyy sivuiltamme http://radiowyrd.fi/
Voit myös ladata lähetyksen Podomaticin kautta http://radiowyrd.podomatic.com/ tai tilaamalla podcastin iTunesista.
Shivratri, Khajuraho, Intia 2013. © Justine Murphy / Prasad.fi
Pyhiinvaellus-kirjastani on tulossa äänikirja-versio. Ennakkotiedoista poiketen äänikirja ei ilmesty Helsingin Kirjamessujen aikaan.
Ananda-lehteen Matti Rautaniemen kirjoittama juttu Uusi tapa katsoa maailmaa löytyy nyt tältä sivustolta, Media-linkin alta.
Pyhiinvaelluksesta ilmestyi vastikään myös uusi, syväluotaava arvio nimikkeellä Pyhiinvaellus pakanuuteen; voit lukea arvion Media-linkin alta tai käymällä blogin sivuilla: Purppurarinteiden ratsastaja.
Pyhiinvaelluksesta on tulossa myös tulevaisuudessa laajennettu versio englanniksi, jossa on mukana uusia kappaleita.
After a month-long pilgrimage of Europa, wandering and visiting sacred sites, me and my partner are back home in our northern land, in the forest by the sea.
Our longing to find ways to connect to the forgotten gods, ancestors and spirits of these lands led us to many sacred sites, crossing-over places and places of power. We visited many sites well-known and more obscure, ancient and modern, our travels leading us through Estonia, Latvia, Lithuania, Poland, Germany, Denmark and Sweden.
We partook in the folk-festival Mėnuo Juodaragis ("Black Horned Moon"). Exploring sites connected to the Romuva (native Baltic faith) movement in Lithuania and Latvia, we also participated in some of their ceremonies by a great oak and sacred fire.
We visited sites such as the grave-hill of pagan king Gediminas overlooking Vilnius, the ancient mounds at Kernave, as well as the Žemaičių Alka near Sventoji, a "paleoastronomic observatory" on a hill by the sea, featuring wooden columns connected to the various names of the gods and goddesses of the Baltic peoples.
On the Curonian Spit we immersed ourselves in the magic of Raganų Kalnas, the "Hill of Witches" in a forest full of numerous wooden statues with motifs from Lithuanian folklore and pagan tradition, dominantly of old gods, forest-devils, mermaids and other such creatures.
Realizing that sensual delight is an approach to the divine, we made oblations at the temples of Eros.
In Germany we visited the ancient rocks of the sun, the Externsteine, with its pagan altar on top of the peak, funerary crypt, meditation chambers and statue featuring the cross over a bent Irminsul, the ancient anglo-saxon world pillar (signifying the coming of christianity and the receding paganism).
Around Wewelsburg village, we found runes and secret signs everywhere, on the tudor-style houses, buildings and furniture. We explored the darker esoteric undercurrents of history that still haunt Germany and the world beyond today, namely the North Tower of the Wewelsburg castle including the hall and vault ritual chamber with utterly strange acoustics.
In the same vein, we visited the grave of a misguided runic mystic, Karl-Maria Wiligut, as if purposefully hidden in shrouds of greenery in an otherwise pristinely maintained graveyard. His grave said Unser Leben geht dahin wie ein geschwäts, "Our Life passes away like idle chatter".
These undercurrents of history also relate to a project I am involved in about a little-known Finnish figure called Yrjö von Grönhagen, who happened to literally walk into the esoteric circles of the Ahnenerbe, Himmler and Wiligut. They also tell about where pilgrimages can lead a naive, idealistic wanderer if he looses his sense of balance and clarity.
In Bremen we visited the architecturally surreal Haus Atlantis, with is futuristic staircase and hall. The outside of Haus Atlantis used to hold a massive statue called Lebensbaum (Tree of Life) by Bernhard Hoetger, which featured Odin hanging on a world-tree surrounded by sun disks and runes; the statue was unfortunately destroyed by bombings in 1944 (a picture of the statue appears on the cover of the Allerseelen album Sturmlieder). However, this act of self-sacrifice and initiation undertaken by Odin in order to receive the wisdom of the secrets (runes), hanging wounded by a spear on a wind-swept world-tree "of which no man knows from where its roots run", is still very much alive.
In the countryside of Roskilde, we walked with our friends, rare western Naga Sannyasis, on top of grave mounds for pagan kings and ancient rows of stones made in the form of a boat, to possibly function as some sort of gate between this world and the other worlds. As we did so, we wandered what is left with us of the ancient world of those who were here before us. We kneeled at the holy spring of Sanct Hans, the water of which traditionally has healing properties. We lifted our gaze, and saw an impressive statue of triumphant Thor riding his chariot above Copenhagen.
On our last leg of the journey, we visited the pagan mounds at Old Uppsala, dedicated to Odin, Tor and Frey. We ascended to the top of each mound in succession, as the wind and rain roared with increasing might. And there, on the mound of Frey, Lord of weather and rain, we lifted our final horn-libations and shouted our last invocations to the winds with water running down our faces. And as we descended down from the mound, the rain ended, and all was still.
During our journeys, we kept seeing recurring signs and symbols, runes, tridents, sun-corsses and sigils like landmarks of a sacred terrain or sunrays shining forth from the heart of Europa. In old places of power, that are perhaps obscure but still not beyond reach, we kept coming in contact with something strong and sacred. Pilgrimage does not necessarily imply going to far-off lands; more importantly, one should seek the soil one is rooted in.
We also kept seeing the signs of Ragnarök, the twilight of the gods, "an axe-age, a sword age, when no man will have mercy on another." In Indian tradition, this is called the Kali Yuga, a time of degeneration and disintegration of human civilization. The men of Kali Yuga seek only money, and everything is for sale, including water, pre-made food, and even the teachings and sacraments. Religiously, the Kali Yuga is defined by mutually exclusive monotheistic religions, and the intolerance, oppression, and terrorism they unleash upon the world.
In all our travels, we tried to connect and communicate with the spirit of the places in a way that would be beyond mere "looking". We approached them as one approaches the holy: we raised horns, poured libations, lit incense, offered flowers and spoke sincere words of intent.
We learned that the gods may not be dead after all, although their statues are few and far between, their names mostly forgotten and even more rarely invoked, and their places of power -mountains, hilltops, caves, forests, riverbanks- now house churches or monuments of a monotheist, totalitarian faith or otherwise lie in obscurity. The gods live on, in us. They lie in a slumber and whisper to us if we dare to listen. And when we call upon them, they awaken.
According to the Indian tradition of pilgrimage, wanderers are beloved by Shiva, and the feeding of wanderers is considered a duty and a merit. Our horn was shared by many mouths. A sincere Thank You is in order to all who we crossed paths with under good signs, and especially those who housed, honored and fed us during our travels. “One never reaches home, but where paths that have an affinity for each other intersect, the whole world looks like home, for a time.” - H.H.
And so it is on this Autumnal Equinox that we return to the seashore on which we began our journey. We reflect over all that we have experienced and been gifted with, and it is these lights and seeds growing inside us that will carry us through the dark.
We wish bright Autumnal Equinox to all!
Note: more in-depth travelogues will be posted in the future. A book is also in the works, featuring writings and photography relating to these and other journeys.
